Tuli sitten vietettyä mukava viikonloppu mökillä :) Oli aivan ihanaa rentoutua kunnolla, harjoitella valokuvausta, lukea kirjaa, saunoa, syödä hyvää ruokaa... Oijoi <3

Perjantaina siis lähdettiin liikenteeseen. Pakko sanoa että todellakin tuli tarpeeseen tämä viikonloppu, torstai oli nimittäin melkoisen v-mäinen päivä, kaikki tuntui menevän pieleen ja olin kokoajan itkun partaalla, sitten kun vielä Nemon valjaatkin hajosivat sillä seurauksella että Nemo karkasi (juoksi onneksi suoraan koirapuiston portille) olin valmis heittäytymään polvilleni maahan ja huutamaan "OH MY GOD WHY OH WHY?!!"

En nyt jaksa kuitenkaan kamalasti tarinoida, haluan taas päästä lukemaan kirjaa jonka lainasin torstaina ennen lähtöä. Kirjan Nimi on Vampiraatit: Kirottujen laiva. Sen on kirjoittanut Justin Somper ja kirjan idea on tämä:

On vuosi 2505 ja merirosvojen laivastot kylvävät kauhua Tyynellä valtamerellä. Miekkaa heiluttavat ja rommia hörppivät peruspiraatit kuitenkin kalpenevat merta ikuisesti seilaavien, verenjanoisten vampiraattien rinnalla.

Orpokodista myrskyävälle merelle pakenevat sisarukset Grace ja Connor Tempest oppivat, että legendat merta hallitsevista kammotuksista eivät olekaan pelkkää tarua.

Sisaruksista Connor päätyy merirosvojen laivaan, jota hallitsee tulisella temperamentilla varustettu kapteeni Molucco Wrathe. Gracen pelastaa alus, jonka miehistö liikkuu vain öisin. Lisäksi laivan kasvoton kapteeni tuntuu tietävän Connorin sisaruksista ja näiden edesmenneestä isästä melkeinpä kaiken.

Kaksosten yritykset löytää toisensa vaikuttavat tuhoon tuomituilta. Connorin aika kuluu raisuun merirosvoelämään totutellessa kun taas Grace saa kutsun aavelaivan suurelle juhla-aterialle...

Että tällainen kirja tällä kertaa :) Tykkään Vampyyreista ja merirosvoista ^^ Nyt sitten niitä kuvia.


Mansikki. Urhea lehmä joka valvoo liiteriä.


Tervetuloa!


Punainen Paroni. Onnistuin kerrankin tallentamaan liikkeen melko hyvin ^-^


Kulta siivoaa tätinsä mökin kattoa :)


\o/


Yritin kuvata tulta.

Hetken päästä tulen yläpuolella ritisi herkulliset herkkusieninyytit joiden täytteeksi tungin chili ja ruohosipuli sulatejuustoa, ympärille tuli tietysti pekonikääre. Sitten oli tietysti makkaraa, nom! Jälkiruoaksi oli vielä leipäjuustoa omena- ja vadelmahillon kera :)

Saunassakin tuli käytyä, mutta höm.. En viitsinyt ottaa kuvia saunan puolelta :P Vanha kunnon puusauna, kylmä kultalonkero ja sitten kun vielä Pekka hieroi hartioitakin olin melko taivaassa <3 Nyy, nyt taas pitää odottaa kevääseen että pääsee mökille :<

Lähtiessä pyysin vielä pysäyttämään auton tienvarteen, puiden lehdet olivat aivan ihanan värisiä! Että minä rakastan syksyä <3

Töissä on melkoisen tylsää tällä hetkellä. Omalla tavallaan ihan kiva, mutta toisaalta taas sitä kaipaisi jotain toimintaa, aika suorastaan matelee eteenpäin kun ei ole mitään tehtävää. Oikeasti, kohta rupean siivoamaan, kiillotan vessanpöntön ja kaikkea :< No en min oikeasti, sain ihan tarpeekseni siivoamisesta SOL:illa, hyvä kun jaksaa kotona pestä sitä vessanpyttyä.

Perjantaina mennään sitten mökille. Viimeinen mökkireissu tänä vuonna, laitetaan paikat talvikuntoon ja muuta. Harmi, kesä meni taas niin äkkiä, uimassakin taisin käydä vain kaksi tai kolme kertaa. Toisaalta ehtiihän sitä vielä, jos sitä kipaisisi saunasta järveen viimeisen kerran. Sitten saunan jälkeen/saunan yhteydessä tölkki tai pari lonkkua/siideriä <3 Oijoijoi olisipa jo perjantai :)

Ulkona sataa vettä joten nyt on hyvä aika päivitellä kuulumisia.

Viime viikon keskiviikkona käytiin työkaverini Emmin kanssa kirpparilla. Rakastan kirppareiden koluamista, koskaan ei tiedä mitä sitä löytää :) Tällä kertaa mukaan tarttui kaksi uutta hametta, yksi vaaleanvihreä neulepaita sekä hauska koiran mallinen CD-teline :) Pitäisi kyllä koluta kirppareita useamminkin. Harmi vaan ettei tässä ihan lähellä ole mitään hyviä kirppareita tai sitten en vaan ole vielä löytänyt niitä.

Niin ja kävinhän minä tässä välissä myös törsäämässä ison lohkon ensimmäisestä palkastanikin. Mukaan lähti aivan ihanat mustat säärystinsukat, musta kaulahuivi jossa on kukkia, rakastan <3___<3 sekä vihreä huivi syksyä ajatellen. Vitsi että minä niin tykkään Indiskasta, sieltä löytyy vaikka mitä kivaa ja ihanaa. Kunhan seuraava tili taas tulee pitää tehdä uusinta kierros. Nii-in, ja minunhan piti säästää rahaa opiskeluja ja etelänmatkoja varten. Ostin myös anttilasta Alfred J. Kwak DVD-boksin. Kaikki varmaan muistaa Alfredin, orvon ankanpoikasen jonka maamyyrä Henk kasvattaa. Jos jollain ei leikkaa niin tässäpä vielä tietoa sarjasta:

Alfred J. Kwak on orpo ankka, jonka maamyyrä Mauri (Henk) on ottanut hoiviinsa. Henk on Alfredin sijaisisä, mutta myös hänen ystävänsä ja neuvonantajansa. Kaikki sarjan hahmot ovat ihmisen kaltaisia eläimiä.

Sarjalle luonteenomaista ovat sen syntyaikana poliittisesti ajankohtaisten ja arkojen asioiden käsittely erityisemmin kiertelemättä. Sarja eroaa kohderyhmälle suunnatuista piirrossarjoista siinä, että se tuo poikkeuksellisella tavalla esiin yhteiskunnallisia ja poliittisia teemoja: sarjan jaksoissa käsitellään mm. dopingin käyttöä, valaanpyyntiä, äärinationalismia, rotusyrjintää, lähi-idän tilannetta ja kolmansien maiden köyhyyttä. Myös ympäristöongelmat ovat esillä.

Erikoisen lisänsä sarjalle antaa hahmojen vanheneminen ja muuttuminen sarjan myötä. Yhteiskunnat ja ympäristö mukailevat yhtä lailla muutosta.

Alfred oli kyllä yksi lempi piirretyistäni lapsena. Tuo ensimmäinen DVD-boksi tulikin jo katsottua, joten malttamattomana odottelen marraskuussa ilmestyvää Alfred J Kwak 2 DVD-pakettia :)


Lauantaina oltiin sitten siellä lunnilenkillä. Meitä oli sitten kuusi koiraa ja neljä omistajaa. Oli kyllä ihanaa kävellä kalliolla ja koiratkin olivat ihan tohkeissaan, mutustelivat viimeisiä mustikoita pensaista ja juoksentelivat menemään. Ainoa vaan että sade yllätti meidät kesken ulkoilun, eikä mikään pieni tihkusade vaan kunnon kuuro. Tietenkään ei tajuttu varmistautua sadetta varten eli sekä me omistajat että koirat kastuimme ihan märiksi. Ja tietenkin se sade lakkasi juusi kun päästiin pois metsästä >.< Ehdin minä kuitenkin jotain kuvia räpsiä, tässäpä muutama:


Koiruudet mustikassa.


Nemon isoveli Tico ahdistelemassa pientä Mûmakia, hyi hyi mikä setä.


Lauantai-iltana tai melkeinpä yönä Hannakin soitteli, oli tullut helsinkiin työkeikalle ja tarvitsi yösijaa. Hannalla oli mukanaan eräs mies montrealista, jos käsitin oikein niin oli reilaamassa ympäri eurooppaa. Mukavalta vaikuttava kaveri, harmi vaan ettei tullut paljoa höpöteltyä, minä kun ujostelen englannin puhumista :3 Sunnuntai sujuikin sitten rattoisasti, katseltiin Hannan kanssa Alfredia josta tämä mies (en ikävä kyllä muista nimeä >.<) ei ikävä kyllä ymmärtänyt mitään sillä puhe oli suomeksi. Oltiinpa mekin reiluja, mutta kun minä tahdoin katsoa Alfredia *taantumus pikkutytön tasolle* Käytiin myös illalla pienellä kävelyllä katsomassa Pyron ja Janin kanien ulkoilutusta. Nemo olisi mielellään tehnyt tuttavuutta pupujen kanssa, mutta puput eivät olleet yhtä innostuneita. Takaisin kävellessä sattuikin sitten melko hauskasti. Läheisen skeittiradan kohdalla vastaan käveli toinen lunnikoira! Nii-in, näitähän on jopa noin 170 yksilöä suomessa ja sitten minä bongailen lunniksia meidän nurkilta. Kyseessä oli jo toinen lunni jonka sattumalta näin tässä meidän lähellä, tosin tämä ensimmäinen tapaus oli vain käymässä. Tämä uusi tuttavuus oli 1,5-vuotias uros Duke joka asustelee omistajansa kanssa ihan tässä lähellä. Vaihdettiin sitten yhteystietoja jotta voidaan joku päivä mennä yhdessä vaikkapa koirapuistoon :)


Maanantaina töiden jälkeen pidettiin sitten pienimuotoiset lettukestit. Osallistumassa oli minun ja Pekan (Velipekka, VP, mussu, mikälie) lisäksi Sari, Feng ja Fengin tyttöystävä Noora jonka näin nyt ensimmäistä kertaa. Todella mukavan oloinen tyttönen, toivottavasti nähdään jatkossakin :) Pyron ja Janin piti myöskin tulla, mutta eivät sitten jaksaneetkaan. No, mutta ehtiihän sitä muulloinkin lättyjä paistella :)

Koska kaikilla oli nälkä tehtiin sekä suolaisia että makeita lettuja. Suolaiset letut saivat täytteekseen jauhelihaa, riisiä, sipulia, tomaattia/paprikaa, kermaviiliä sekä tietenkin mausteita, jauhelihaan sekoitettiin burrito spice mix ja päälle sitten vielä pippuria ja ruohosipulia. Osaan letuista taas meni täyte joka sisälsi katkarapuja, kermaviiliä, tomaattia/paprikaa, sipulia, ruohosipulia sekä pippuria. Kun täytteet oli laitettu letut käärittiin rullaksi, päälle mozzarella-juustoa ja hetkeksi uuniin. Oi että oli hyvä :) Minun piti ottaa letuista kuva, mutta enhän minä tietenkään muistanut ennenkuin vasta siinä vaiheessa kun letut oli jo ladottu kasaksi lautaselle. Loppujen lopuksi lettujen paistossa meni sen verraqn paljon aikaa että makeista letuista tulikin pannukakku. Heitin siis taikinan sekaan lisää sokeria, leivinjauhetta ja rusinoita. Tätäkään en ehtinyt kuvata, Pekka rohmusi samantien varmaan puolet pannukakusta.

Muutenkin pitäisi kyllä ruveta leipomaan taas enemmän, minusta on kivaa tehdä ja etenkin syödä kaikkea hyvää :) Jospa niitä kuviakin muistaisin ottaa seuraavalla kerralla.

Puuh. Tuntuu että olisi niin paljon tekemistä, mutta työpäivän jälkeen ei millään meinaa jaksaa. Pitäisi oikeasti treenata piirtämistäkin jos mielin päästä kouluun ensi vuonna :3 Nyt yritän väsätä nettiin portfoliotani ja Nemon sivuston uusi ulkoasu on vaiheessa. Tämän blogin ulkonäkökin pitäisi kyhätä, mutta kun ensin pitäisi keksiä joku hyvä nimi. En kuitenkaan jaksa olla bakamatsu, vaikka se ihan kiva hellittelynimi onkin. Haluan jonkun paremman ja kivemman. Ehdotuksia? :)

Sovin sitten alustavasti kahden muun lunnikoiran omistajan tapaamisen viikonlopulle. Mennään metsään lenkkeilemään, tulee varmasti kivaa ^___^ Ryhmään kuuluu meidän omistajien lisäksi siis jotain 5kk vanha lunnipoika Mûmak, tämän toisen omistajan viisi koiraa (jollen väärin muista) joista neljä on kai lunnikoiria ja yksi salukipoika jolla on ikää vasta 12 viikkoa <3____<3 sekä tietenkin Nemo. Metsään siis lähtee laskujeni mukaan rymyämään kolme naista ja seitsemän koiraa, vaviskaa oi te paikalle osujat! Ihan tuonne upeimmalle kalliopaikalle en varmaankaan viitsi joukkiota johdattaa, Nemo aiheutti minulle jo tarpeeksi sydämentykytystä viime sunnuntaina menemällä taiteilemaan kielekkeen reunalle. Oikeasti ehdin jo säikähtää että siinä menee minun koirani kun tuo kaheli lähti taiteilemaan sitä kallionseinämää pitkin, matkaa alas oli varmaan kymmenen metriä ainakin. Omalla tavallaan se olisi kyllä aika ironista; lunnikoira putosi kalliolta. Ironista siinä mielessä että lunnit on tarkoitettu kiipeämään jyrkkiä kallionseinämiä eli niiden ei kai pitäisi putoilla jollei satu haaveria kuten kallio onkin liukas tai koira säikähtää jotain. No mutta silti saisi tuo hurjapää vähän rauhoittua, käärin sen ensikerralla pakkausmuoviin ja kypärä päähän, mieluiten vielä kiipeilyvaljaatkin varmistimella.

Huomenna pitäisi jaksaa herätä jo ennen kuutta. Sovittiin nimittäin työkaverini kanssa että mennään töihin jo seitsemältä. Sitten kolmelta pois ja kirpparia koluamaan. Saapa vaan nähdä miten hyvin selviän töihin seitsemäksi. Noh, tuleepahan ensimmäinen kerta pitkästä aikaa kun juon kahvia, en nimittäin ehdi keitellä teetä aamulla ja töissä ei ole muuta kuin kahvinkeitin. Nyyh, kaikki muut litkii kaffeeta, kaipa minunkin täytyy taas opetella kahvia juomaan.

Vitsit että oon hyvä. Olin töissä mennyt kirjoittamaan erään asiakkaan nimen väärin, vetänyt tämän maton hinta-arvion "hieman" yläkanttiin (jotakuinkin 107e, oikea hinta noin 20e :P) ja kuinka tämä asiakas kiittää minua kaikesta tästä? Tuomalla suklaata xD Mitä Minna oppi tästä kaikesta? Sählää niin saatat saada suklaata \^____^/

Eilen oli kotona myös "Minna testaa" päivä, tämän kertainen idea sai alkunsa lunnikoirafoorumilta. Näyttelyssä joku tuomari oli kuulema kysynyt että "meneekö tällä muna suuhun?", että joo x) Kysymys siis juontaa siihen että lunnikoirat on jalostettu kuljettamaan lunnilintujen munia suussaan, siksi lunnikoirilta puuttuu hampaita ja ne ovat saaneet lempinimen munakuppikoira. Noh, päätin sitten testata pysyyko omalla koirallani muna suussa ja tässäpä tulos:





Eli joo, ennen testiä, ruoki koira >.<